perjantai 24. helmikuuta 2023

BLACK SABBATH - TYR (1990)

 

Levyhyllystäni löytyy kaksi Tony Martinin aikakauden Sabbath-vinyyliä. Tämä TYR sekä Eternal Idol (1987). Aluksi olinkin kirjoittamassa Eternal Idolista arviota, mutta toisin kävi. Eternal Idol sisältää erään Black Sabbathin upeimmista biiseistä. Huolimatta avausbiisi The Shiningin loistavuudesta jäi levystä melko sekava olo leijumaan mieleen kuuntelun jälkeen. Kyseisen levyn työstämiseen liittyvät ongelmat heijastuvat läpi levyn. Riidat managementin kanssa ja kokoonpanon hajoaminen kesken levytyksen kuuluvat valitettavasti lopputuloksesta. Sen sijaan TYR on huomattavasti vahvempi näyttö. Sitä pohjusti tietysti edeltänyt levy, Headless Cross (1989), joka nosti bändin komeasti jaloilleen.

    Olen aina mieltänyt eri aikakauden Black Sabbath -kokoonpanot jopa eri bändeiksi. Niin paljon ne poikkeavat musiikillisesti toisistaan. Se ei ole mitenkään huono asia. Se vain yksinkertaisesti korostaa Tony Iommin lahjakkuutta ja neroutta. Iommi on onnistunut kaivamaan vaihtuvista muusikoista parhaat puolet esiin. Tai vaihtoehtoisesti pahimmat puolet, jolloin monoa on tullut persuuksiin välillä sivustakatsojan mielestä liiankin nopeasti ja herkästi. Iommi on pitänyt Black Sabbathin hengissä läpi vuosien. En halua mitään sädekehää piirtää ukon pään päälle. Monesti Iommin visio ollut häneltä itseltäänkin pahasti hukassa, mutta lopulta aina kurssia on onnistuttu korjamaan oikeaan suuntaan.

 


 

   TYRillä on kasassa kova ammattimiesten porukka. Iommin ja Martinin lisäksi mukana ovat Neil Murray bassossa, Cozy Powell rummuissa ja Geoff Nicholls koskettimissa. Varsinkin kovalyöntisen Powellin työskentely on hunajaa korville. Soundillisesti rummut ovat isossa roolissa. Eikä mikään ihme, sillä Powell on toiminut levyn tuottajana yhdessä Iommin kanssa. Cozy Powellin valitettava ja ennenaikainen kuolema vuonna 1998 on yksi musiikkimaailman suurimpia menetyksiä. Rumpali ajoi huonossa säässä Saabillaan ulos moottoritieltä tuhoisin seurauksin.

   Vinyylin a-puoli ei sisällä pienintäkään heikkoa hetkeä. Anno Mundi, The Law Maker, Jerusalem ja The Sabbath Stones ovat kaikki raskaita ja kovia jyriä, täyttä a-luokan kamaa. Lätyn kääntyessä b-puoli alkaa mahtipontisella instrumentaalikappaleella, The Battle of Tyr, joka johdattaa kauniisti soivaan Odin's Courtiin. Tony Martin panee parastaan ja osoittaa miksi on ansainnut arvostuksensa Ozzyn, Dion ja Gillanin Ianin seurassa Sabbathin vokalistina. Kappale jatkuu suoraan räväkämpään Valhalla-nimen alla kulkevaan osuuteen. Hieman tietysti ihmetyttää miksei viikinki- / skandinaavimytologiaa ole viljelty koko levyn läpi. Nimi, kansitaide ja tämä kolmen nimen alle kätketty biisikokonaisuus ovat ainoat teemaa ylläpitävät asiat. Toisaalta  teemalevynä tästä oli saattanuyt tulla liian tunkkainen ja ahdasmielinen teos. Yhden teeman ympärille pykätyille albumeille on tapana käydä monesti niin. Ne ovat lopulta tylsyyteen asti samaa tarinaa toistavia. Sori, jos tätä lukee moni teemalevyjen suuri ystävä.

 


 

   Skandimytologian jälkeen esiin lätkäistään levyn sinkkubiisi, Feels Good to Me, joka suoraan sanottuna aiheuttaa ainakin minussa ihmetystä. Kaiken mahtipontisuuden jälkeen yhtye lataa muka kovimpana lenkkinään esiin kasariballadin. Kappale ei ole huono, mutta tällä levyllä se on väärässä paikassa. Kuuntelen biisiä mielelläni, mutta en palana tätä loistavaa levyä. Tässä se on kuin viimeinen 7-vuotiaan suussa heiluva maitohammas. Vieressä kasvavat rautahampaat ovat huomattavasti vahvempaa tekoa. On helppo aistia, että kappaleella on yritetty miellyttää vähän kaikkia. Ei perhana! Loppuun ladataan vielä rempseä Heaven In Black, joka on ihan kiva. Ei nyt mikään erikoinen, mutta menköön. 

   TYR on lopun muutamista pienistä kauneusvirheistään huolimatta loistava levy, jota kuuntelee ilolla. Valitettavasti levyä seurannut rundi oli monin paikoin floppi lipunmyynnin osalta. Tony Iommin turhautuminen johti kokoonpanon hajoamiseen. Nurkan takana kurkkivat paluumielessä sellaiset kaverit kuin Ronnie James Dio, Vinny Appice ja Geezer Butler. Iommi uskoi, että näiden herrojen avulla noustaan suosta. Se onkin sitten jo ihan toinen stoori.


  

1 kommentti:

  1. Onneksi Tony Martinin aikakauden levyt julkaistaan uudelleen tämän vuoden aikana.

    VastaaPoista