tiistai 7. joulukuuta 2021

PAGANINI - IT'S A LONG WAY TO THE TOP (1987)

 

Sveitsiläisestä hard rockista puhuttaessa mieleen tulee Krokus. Tobleronesta ja armeijansa linkkuveitsestä tunnetusta maasta ponnisti myös Paganini. Solisti Marc Paganinin ja kitaristi Ralph Murthyn perustama yhtye sai lupaavalta kuulostavan levydiilin Vertigolta. Esikoislevy Weapon of Love ilmestyi 1985 ja bändi kiinnitettiin lämppäämään Mötley Crüeta Welcome to the Theatre of Pain Tourin Euroopan osuudelle. Tällöin yhtye poikkesi soittamassa myös Helsingissä 19. helmikuuta 1986.

 

HEAVY HEAVEN
 

   Kakkosalbumi It's A Long Way To The Top ilmestyi myös Vertigon julkaisemana 1987. Olen useasti törmännyt kyseiseen levyyn kirpputorien vinyylitarjonnassa, mutta jostain syystä kyseinen levy on jäänyt hankkimatta aina näihin päiviin asti. 80-luvulla ainakin Tampereen levymoguli Epe Heleniuksen tuontilevyjen kauppaa edistämään perustetussa Heavy Heaven -lehdessä oli juttua Paganinista. Jostain syystä Paganini tuli sivuutettua, vaikka kuuluin täysin kohderyhmään. Tietysti 80-luvulla tarjonta ja kilpailu 15-vuotiaiden viikkorahoista oli kovaa. Uusia bändejä ja levyjä ilmestyi yksinkertaisesti liian paljon, että jokaiseen olisi ollut varaa tutustua. Siitä huolimatta vaikka c-kasetteja äänitettiin ja vaihdettiin. Ei ollut nettiä eikä mitään Spotifytä, josta olisi voinut käydä kuuntelemassa artisteja. Jos uskalsi, saattoi pyytää levykauppiasta soittamaan uutuuslevyä liikkeessä tai toinen mahdollisuus oli käydä musiikkikirjastossa kuuntelemassa älppäreitä. Sinnekään ei tosin uutuudet aivan heti saapuneet. Jos lainkaan-

  No nyt vuonna 2021 tulin sitten lopulta ostaneeksi tämän albumin ja ensikuuntelu oli positiivinen yllätys. Hyvin rullaavaa hard rockia. Ei nyt mitään omaperäisyyden huiminta näytöstä, mutta vokalistin ääni miellyttää ja bändi rokkaa ihan kivasti. 80-luvun nuorena itseäni ei yleensä ärsytä äärimmilleen vedetyt kasarisoundit, mutta pakko myöntää, että tällä levyllä rumpujen kaiut hipovat jo naurettavuuden rajoja. Mutta vaikka levy on läpeensä 80-lukulaista tukkaheviä, olen kuitenkin aistivinani bändissä myös tiettyä 70-lukulaisuutta, mikä sinänäsä on piristävä piirre.


KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN


   Mielenkiintoni heräsi tietysti kaivamaan netin ihmeellisestä maailmasta selitystä Paganinin kohtalolla. Selvisi, että yhtyeen taru Vertigolla päättyi tähän albumiin, luultavasti vähäisen myynnin johdosta. Bittiavaruus kertoo yhden ainoan listasijan albumille ja se on Sveitsin listalla. Kahdeksan viikkoa listalla keikkunut albumi oli parhaimmillaan sijalla 6. Ei ehkä ihan se mitä myynnillä tavoiteltiin.

    Vuonna 1990 Paganini julkaisi vielä levyn pienellä tuntemattomalla levylafkalla. Samoin vuosina 2003 ja 2008 ilmestyivät vielä levyt, joista ehkä joku Sveitsissä saattaa olla kuullut, mutta muu maailma tuskin. Valitettavasti selvisi myös, että kitaristi Ralph Murthy on kuollut vuonna 2013 ja solisti Marc Paganini vuonna 2019. It's A Long Way To The Top on hyvän mielen hard rockia, jota kuuntelee ihan mielellään. Eikä kannata antaa kliseisten lyriikoiden häiritä. Sloganit kuten... hungry for a good time, let it rock let it roll tai I've been waiting for you love ovat tietysti typeriä, mutta ei tällaisella musiikilla tavoitella älykköpiirien hyväksyntää. Se se on rokkii, eikä sinfoniaa... kuten Davekin totesi muinoin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti