Viimeistään vuonna 1995 kasarilla aloittaneille hair metal -yhtyeille oli käynyt selväksi, että maailma oli muuttunut. Warrant oli yksi näistä yhtyeistä. Warrant toki ehti kokea suuren menestyksen kahden ensimmäisen albuminsa myötä. Dirty Rotten Filthy Stinking Rich (1989) ja Cherry Pie (1990) olivat molemmat tuplaplatinamyyyntiin Yhdysvalloissa yltäneitä menestyslevyjä. Yhtyeen kolmas levy, Dog Eat Dog (1992), myi sekin vielä kultalevyrajan ylittävän määrän, mutta muutoksen tuuli puhalsi voimakkaasti Seattlen suunnalta. Nirvanan Nevermind oli ilmestynyt vuonna 1991. Mikään ei ollut enää ennallaan.
Yhtyeen kaulahahmon ja pääasiallisen laulunkirjoittajan, Jani Lanen, elämässä oli tapahtunut muitakin ei niin positiivisia juttuja. Vuonna 1991 Jani Lane oli tavannut Cherry Pie -videon kuvauksissa malli Bobbie Brownin. Pari avioitui saman vuoden heinäkuussa. Seuraavana vuonna pariskunnalle syntyi tytär, Taylar. Avioliitto päättyi kuitenkin eroon jo vuonna 1993.
Myös Warrantin sisällä kuohui. Rumpali ja Lanen nuoruuden ystävä Steven Sweet sekä kitaristi Joey Allen olivat jättäneet yhtyeen. Jani Lane päätti ryhtyä sooloartistiksi. Homma jäi yrityksen asteelle ja Lane palasi Warrantiin puolen vuoden päästä siitä lähdettyään. Yhtye ryhtyi levyttämään neljättä albumiaan tuottaja Beau Hillin johdolla Los Angelesissa. Rumpaliksi mukaan saatiin James Kottak ja kitaristiksi Rick Steier, Kingdom Come yhtyeestä tutut veijarit.
Ultraphobic ei ole ollut koskaan itselleni helppo levy kuunnella. Arvostan Jani Lanea muusikkona mielettömästi. Warrant ei ollut enää sama yhtye kuin vuonna 1989. Musiikki on muuttunut, mutta myös mies musiikin takana tuntuu muuttuneen. Ajan trendi oli tietysti alavireiset kitarat ja synkät sanoitukset. Varmasti siihen suuntaan painetta tuli myös levy-yhtiön puolelta.
Tässä levyssä on kuitenkin jotain perin rehellistä, vaikka yhtye aika ajoin kuulostaakin Alice In Chainsiltä. Jani Lane purkaa epäonnistuneen avioliittonsa sanoituksien myötä kuulijan eteen. Ei ole helppoa kuunnella kuinka henkilö sanoitusten takana on murtumassa kirjaimellisesti palasiksi. Tilannetta ei varmasti helpottanut se, että ex-vaimo oli ryhtynyt seurustelemaan Mötley Crüe -rumpali Tommy Leen kanssa. Kelle tahansa miehelle moisen seuraaminen sivusta olisi liikaa. Sitaatti on lainaus albumin nimibiisistä. Lyriikat kertovat karua kieltä.
I used to dream in Technicolor / Now it's all gone black and white
I used to have myself a schedule / Now I stay awake all night
I wish I'd seen this comin' / But I don't have second sight
Shot down / I'm broken in pieces
All over the ground / Been shot down
I'm totally speechless / I can't make a sound
Ultraphobic ilmestyi maaliskuussa 1995. Vaikka yhtye oli muuttanut musiikkiaan markkinoiden suosimaan suuntaan, ei menestykseen ollut mitään mahdollisuuksia. Radioasemat ympäri Yhdysvaltoja jättivät yhtyeen singlen, Family Picnic, soittamatta, kun selvisi että kyseessä on "entisen suuruuden" Warrantin kappale. Family Picnic kertoo perheväkivallasta. Kappaleesta tehtiin puhutteleva video ja sen myynnistä ohjattiin tuottoja perheväkivallan uhrien hyväksi. Kappale on vahva näyttö Jani Lanen edelleen terävästä sävelkynästä.
Jani Lane koki koko uransa loppuajan olevansa merkitty mies yhden ja ainoan kirjoittamansa kappaleen tähden. Kappale oli toisaalta hänen uransa suurin menestys. Cherry Pie -kappaleeseen kulminoituu paljon Lanen elämästä. Se on laulu, jota hän ei halunnut kirjoittaa. Levy-yhtiö vaati hittiä ja Lane kirjoitti mitä levy-yhtiössä toivottiin. Cherry Pie -videon kuvauksissa Lane tapasi tulevan vaimonsa. Moni artisti tekisi mitä tahansa kokeakseen Cherry Pien kaltaisen menestyksen, mutta Jani Lane tunsi aina olevansa pelkästään "cherry pie guy". Surullista.
Ultraphobic oli yksi askel Jani Lanen surullisen päätöksen saaneessa elämässä. Se on selkeä hätähuuto. Se on myös todiste vahvasta laulunkirjoitustaidosta, lahjakkuudesta ja herkkyydestä.
Jani Lane löydettiin kuolleena 11.8.2011 Los Angelesilaisen motellin huoneesta. Kuolinsyyksi vahvistettiin alkoholimyrkytys. Jani Lane oli kuollessaan 47-vuotias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti