Loudness oli herättänyt mielenkiintoa kotimaansa Japanin ulkopuolella edellisen, siihen mennessä jo neljännen, studioalbumin, Disillusion (1984), myötä. Vuonna 1981 perustettu yhtye oli ehtinyt hitsautua yhteen ahkeralla keikkailulla, eivätkä levystudiotkaan olleet vieraita bändin suunnistaessa vuonna 1984 tuore levytysdiili taskussaan Amerikkaan tekemään viidettä studioalbumiaan. Myös kitaristi Akira Takasaki oli ehtinyt tehdä soololevyn, Tusk of Jaguar (1982). Eli aivan keltanokkia pojat eivät enää olleet.
Omiin korviini tieto Loudnessista oli varmasti kantautunut jo Disillusionin julkaisun aikoihin huhuina kitaristi Akira Takasakista. Kaverista kuiskittiin koulujen pihoilla ja viikonloppuisin Kauppatorin kulmilla. Japanista oli ilmestynyt kaveri, joka pesisi kitaroinnissa jopa itsensä Eddie Van Halenin. Kovia puheita, mutta ei täysin tuulesta temmattuja.
 |
| Heavy Heaven -lehden takakannessa mainostettiin Loudnessin uutta levyä vuonna 1985, tosin hieman virheellisellä tittelillä. |
Amerikkaan saavuttuaan yhtye sai levyn tuottajaksi tekijämiehen, Max Normanin. Norman oli ollut aikaisemmin tekemässä Ozzy Osbournen klassisimpia albumeita: Blizzard of Ozz (1980), Diary of a Madman (1981), Bark at the Moon (1983). Eli ei mikään aivan turha jätkä. Normanin ja Loudnessin yhteistyö jatkui Thunder in the Eastin jälkeen vielä muutaman albumin merkeissä. Tosin lienee Max Normanin syytä, että laulaja Minoru Niihara sai lähteä yhtyeestä. Norman uskoi Niiharan aksentin laulussa olevan este bändin todelliselle menestymiselle. Tilalle hommattiin amerikkalainen laulaja Mike Vescera. Se on jo toinen tarina, mutta näin eurooppalaisesta näkökulmasta tuo Niiharan japanilaisittain laulettu englanti ei ole itseäni koskaan häirinnyt, enemmän se on ollut yksi bändin tavaramerkeistä Takasakin kitaroinnin ohessa. Se on osa Loudnessille ominaista soundia ja tyyliä. Sitä paitsi ei Klaus Meinekaan oikein englantia osaa laulaa ja siitä huolimatta Scorpions on menestynyt Yhdysvalloissa erittäin hyvin. Olen kirjoittanut jutun tuosta ensimmäisestä Vesceran kanssa tehdystä levystä, Soldier of Fortune (1988). Klikkaamalla levyn nimeä voi halutessaan lukea senkin.
Vuonna 1985 Loudnessilla oli nostetta maailman valloitukseen. Yhtye osasi hyödyntää ja korostaa eksoottisuuttaan hienolla tavalla. Markkinoinnissa käytetty nousevan auringon -kuvasto toimi. Kaikki siis tuntui olevan kunnossa. Entäpä itse levy? Ensisinkkuna julkaistua Crazy Nightsia voidaan pitää yhtyeen tunnetuimpana kappaleena ja todellisena 80-luvun hevianthemina soundejaan myöten. Eikä levy jää todellakaan yhden hitin varaan. Bändin sävelkynä on ollut terävä ja Max Normanin ansiosta levy myös kuulostaa hyvälle.
Bändi pääsi kiertämään lämmittelijänä Mötley Crüen Theatre of Pain -kiertueelle ja sai varmasti tarvittavaa huomiota ja näkyvyyttä. Thunder in the East nousi Billboardin listalla sijalle 74 ja myi ihan kohtalaisesti. Suomessakin levyä markkinoitiin Music For Nationsin jakelemana ja levystä löytyvät omat Suomi-painokset, joiden kannet on painettu legendaarisessa E.Kurosen kirjapainossa. Suomalainen C-kasetti poikkeaa muista siinä, että sen kanteen on tällätty bändikuva albumin takakannnesta.
 |
| Suomi-kasetti, kirjapaino E. Kuronen Ky |
Thunder in the East on aina ollut minulle tärkein ja rakkain Loudnessin levyistä. Myöhemmin olen oppinut arvostamaan myös Disillusion-levyä, jossa Takasakin kitarointi on ehkäpä parasta mitä häneltä on kuunaan levyllä kuultu. Thunder in the Eastiä seurannut Lightning Strikes (1986) oli ilmestyessään itselleni pettymys. Jotenkin se tuntui liian harkitulta ilman minkäänlaista yllätyksellisyyttä tai vaaran tuntua. Huono levy sekään ei ole ja myi vielä ihan kivasti Jenkeissäkin. Mutta mihinkään kultalevy saati platinamyynteihin Loudness ei koskaan yltänyt ja Amerikan valloitus hiipui hiljalleen. Bändi ei kuitenkaan luovuttanut vaan jatkoi sinnikkäästi, tekee levyjä ja keikkaailee yhä tänä päivänäkin.
Hyvän kuvan bändin keikkakunnosta vuodelta 1985 antaa alla olevasta linkistä avautuva taltionti Pennsylvaniasta, jossa Loudness todellakin lämmitteli yleisön pääesiintyjä Mötley Crüelle:
Loudness - Live in Pennsylvania, 13.8.1985
Jos Loudness on vieras kannattaa aloittaa tästä levystä ja sen jälkeen laajentaa kuuntelua muihin Amerikan ajan levyihin: Lightning Strikes (1986) ja Hurricane Eyes (1987), sen jälkeen kuunteluun ilman muuta myös Disillusion (1984) sekä amerikkalaisen laulajan kanssa tehty Soldier of Fortune (1989). Nämä edellä mainitut kuuntelemalla selvittää läpi Loudness-ala-asteen. Yläasteelle voi halutessaan jatkaa vuoden 1983 tuplalivellä, Live-Loud-Alive.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti