MADAM X - WE RESERVE THE RIGHT (1984)

 

Jos maailma olisi oikeudenmukainen mesta, kaveri nimeltä Chris Doliber olisi maailman suurin rocktähti. Okei, jonkun mielestä tämä Godzilla lempinimen tunnistava basisti sitä varmasti onkin. Näitä Godzillan arvon tunnistavia on maailmassa kuitenkin liian vähän. Liian vähän heitä oli myös vuonna 1984. 80-luvulla niitein koristeltuun nahkaiseen kalukukkaroon pukeutuvalle kaverille olisi luullut olleen tilausta. Ei kuitenkaan ollut. Mikä meni vikaan, Chris Doliber? Pohditaanpa sitä seuraavassa.

   Kun etsin netistä tietoja Christopher Doliberin liikkeistä vuosien saatossa, löysin haastattelun, jossa haastattelijan ensimmäinen kysymys kiteyttää hyvin mistä Doliberin elämässä on kysymys. Mieheltä kysytään alkuun: "Millainen Madonna oli koulussa?" Doliber oli käynyt Madonnan kanssa yhtä aikaa koulua, sekä seurustellut tämän nuoremman siskon Paula Cicconen kanssa. Sekö on tämän miehen suurin saavutus musiikkimaailmassa? Ei todellakaan. Tuon haastattelun tehnyt tutkiva journalisti olisi sietänyt saada potkun kulkusiinsa.

   Madam X oli 80-luvun alussa ahkerasti keikkaileva yhtye. Chris Doliber bassossa, Bret Kaiser laulussa sekä Petruccin sisarukset Maxine kitarassa ja Roxy rummuissa muodostivat näyttävän ja raivokkaan livebändin, joka kiersi ahkerasti omaa paikkaansa etsien Yhdysvalloissa. Lopulta onni potkaisi bändin esiintyessä Hollywoodin maineikkaassa The Troubadour -klubissa. Ozzy Osbournen kiertuehenkilökunta oli sattunut näkemään Madam X:n keikan jo aikaisemmin ja olivat pitäneet näkemästään. Niinpä Troubadouriin bändiä tsekkaamaan saapui Jet Recordsin kykyjenetsijä Bob Street. Jet Recordsin omisti iso kiho Don Arden. Jet Recordsin leivissä oli yllätys yllätys myös Ozzy Osbourne. Ardenin tytärhän on eräs Sharon. Piirit on pienet. Bändi teki sopimuksen Jet Recordsin kanssa ja Don Arden ilmoitti suurieleisesti yhtyeen olevan hänen suurin löytönsä viiteen vuoteen. Rohkenen epäillä vävypojan kuitenkin olleen merkittävämpi artisti Jet Recordsille. Mutta koskas sitä appi ja vävy ovat toimeen keskenään tulleet? Eikä Arden ilman Sharonin painostusta olisi koskaan ottanut kännistä ja kokkelinenäistä Ozzya listoilleen, mutta se on toinen tarina.

Troubadourin keikkajuliste

  Iso kiho Arden määräsi Madam X:n  Los Angelesiin levyttämään, mutta bändin tyrmistykseksi ihan jotain muuta kuin omaa levyään. Jet Records oli lupautunut yhteistyöhön Jamie Lee Curtisin ja Patrick Swayzen tähdittämän Grandview USA -elokuvan kanssa. Arden halusi Madam X:n levyttämään musiikkia elokuvan soundtrackille. Ehkä näin oli tarkoitus saada nostetta bändille, mutta toisin kävi. Jet Recordsin jakelijana toiminut jättiyhtiö CBS päätti lopulta haluavansa elokuvaan jotain ihan muuta kuin Madam X:n musiikkia. Projekti kariutui ja kuopattiin kaikessa hiljaisuudessa.

   Tämän katastrofin jälkeen bändi pääsi lopultakin tekemään omaa levyään. Arden tosin esitti uusia vaatimuksia. Hänen mielestään bändin biisimateriaali ei ollut tarpeeksi vahvaa. Iso kiho vaati bändiä säveltämään parempaa kamaa. Lopulta yhtye onnistui kirjoittamaan uusia biisejä, joista viisi läpäisi Don Ardenin tiukan seulan ja levyä päästiin lopultakin tekemään Cherokee studiolla Los Angelesissa. Tuottajaksi Arden oli valinnut monissa liemissä keitetyn muusikko Rick Derringerin. Pienenä sivuhuomautuksena... Rick Derringer muuten soittaa soolon Kissin Lick It Up- levyn (1983) avauskappaleessa Exciter.

 

 

 

     We Reserve the Right ilmestyi loppuvuodesta 1984 ja bändi oli valmis tien päälle. Singlenä julkaistun High in High School -kappaleen video sai mukavasti näkyvyyttä taivaskanavilla. Muistan itsekin tutustuneeni bändiin juuri tuon videon sekä ruotsalaisen Okej-lehden juttujen kautta. Näyttävä bändi, jossa hurja basisti Godzilla ja seksikkäät Petruccin sisarukset tekivät vaikutuksen, ainakin alle viisitoistavuotiaisiin pojankoltiaisiin. Muistan levyn päätyneen muutamankin kaverini hyllyyn sen ilmestyessä. Miksi albumi sitten jäi yhtyeen ainokaiseksi 80-luvulla? Noste oli kuitenkin hyvä. Levy-yhtiö teetätti näyttävän videon High Schoolin lisäksi levyn nimikappaleesta. Albumi on kuitenkin ihan käypää 80-luvun hard rockia. Jos jotain kauneusvirheitä haluaa etsiä, niin soundit ehkä ovat hiukan kotikutoiset, etenkin rumpusoundi on kummallisen kolkosti koliseva. Mutta toisaalta 80-luvun hevistä löytyy huonomminkin soundaavia lättyjä.

   Madam X olisi ollut valmis enempäänkin. Yhtye olisi varmasti halunnut ryhtyä tekemään kakkosalbumia, mutta kuinkas kävikään. Don Arden, sama mies joka oli hehkuttanut bändin olevan hänen paras löytönsä viiteen vuoteen, katosi kabinetteihin. Arden ei vastannut yhtyeen soittopyyntöihin, eikä ollut enää tavoitettavissa. Yhtyeen jäsenet istuivat himassa ja odottivat. Laulaja Brett Kaiser kyllästyi ja häipyi. Seuraavaksi Roxy Petruccia pyydettiin Vixeniin. Madam X oli yhtäkkiä ilman levytyssopimusta, laulajaa ja rumpalia. Doliber on myöhemmin kertonut, että yhtye jäi lopulta myös ilman saataviaan Jet Recordsilta. Doliberin omien sanojen mukaan We Reserve the Right olisi myynyt maailmanlaajuisesti yli 750 000 yksikköä. Mene ja tiedä, luku taitaa olla enemmänkin Doliberin omasta päästään repäisemä. Toisaalta kulkeutui levyä Suomessakin useampaankin hyllyyn.

 

   Herkempi jätkä olisi lyönyt hanskat tiskiin, mutta Doliber oli päättänyt jatkaa. Eräänä päivänä Doliber sai c-kasetin kaverilta nimeltä Sebastian Bach ja tajusi hetkessä, että siinä oli laulaja, jonka kanssa Madam X voisi saavuttaa tavoitteensa. Tarinan tässä vaihessa on helppo ymmärtää kuinka pienestä asiat ovat monesti kiinni. Chris Doliberin ja Madam X:n kohdalla näyttää käyneen toistuvasti niin että onnenpotkun jälkeen on aina seurannut epäonni. Kaikki tiedämme mitä Sebastian Bachista myöhemmin tuli, mutta liittyessään Madam X:ään kaveri oli vielä tuntematon, pelkkä pystytukkainen tavis. Chris Doliber haistoi lahjakkuuden. Valitettavasti Bach ja Doliber eivät tulleet toimeen keskenään. Kaksi liian samankaltaista ja samalla kunnianhimolla varustettua kaveria eivät toimi tiiminä. Kaksi kukkoa samalla tunkiolla ei ole koskaan ollut hyvä juttu. Johtajia voi olla vain yksi. Doliber antoi Bachille monoa bändistä. Kohtalon suurta ivaa on tietysti se, että Chris Doliber joutui hyvin pian näkemään Sebastian Bachin nousun rockmaailman huipulle. Sebastian Bach tulisi nauttimaan hanhenmaksapalleroita kartanossaan Doliberin edelleen syödessä einesmaksalaatikkoa yksiössään.

   
   Samaan aikaan myös toinen entinen bändikaveri Roxy Petrucci nousi menestykseen Vixenissä. Kysymys kuuluu...mahtoikohan Godzillaa vituttaa? Ei tietenkään. Chris oli varmasti vain onnellinen kavereidensa menestyksestä. Chrissillä olisi kyllä ollut oikeus maailman suurimpaan vitutukseen, ihan kuin oli Paavo Väyryselläkin. Madam X ja Chris Doliber katosivat vuosikausiksi musiikkimaailmasta. Elämä ei ole reilua, se tuli jo todettua alussa. Monesti kyse on tuurista. Madam X:n tarina kertoo kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni. Madam X:n debyyttilevy olisi ansainnut jatkoa jo 80-luvulla. Onneksi se sai sitä vuonna 2017, kun yhtyeen klassinen kokoonpano palasi yhteen ja julkaisi albumin Monstrocity. Valitettavasti vain Madam X:n etsikkoaika oli 80-luvulla. Nyt se on enää pienen piirin nostalgiabändi.