SCORPIONS - BLACKOUT (1982)

Heti alkuun tahdon sanoa etten aio puhua tässä yhteydessä viiksistä, nahkahousuista tai Klaus Meinen hiuskuontalosta. Se siis siitä. Scorpions ansaitsee osakseen muutakin kuin huonoja vitsejä ja Vesa Keskisen kännäilevän kaveruuden. Uli Jon Rothin merkitystä alkuaikojen Scorpionsissa ei voi kiistää, samalla kuitenkin hänen lähtöönsä bändistä kulminoituu Scorpionsin nousu suureen kaupalliseen menestykseen. Rothin viimeistä Scorpions-studiolevyä Taken By Forcea markkinoitiin vahvasti jenkkimarkkinoille. Uli Jon Rothia eivät RCA-Recordsin vaatimukset tyylin muuttamisesta suoraviivaisemmaksi ja kaupallisemmaksi, toisinsanoin radioystävällisemmäksi, miellyttäneet. Muu yhtye sen sijaan oli valmis ottamaan askeleen levy-yhtiön vaatimaan suuntaan.

Vuonna 1978 ilmestynyt tuplalive Tokyo Tapes jäikin Uli Jon Rothin viimeiseksi tallenteeksi porukan riveissä.Yhtye löysi mm. Lady, Fargo ja Deadlock -nimisissä unholaan jääneissä yhtyeissä soittaneen Matthias Jabsin Rothin korvaajaksi. 1979 julkaistu Lovedrive ja seuraavana vuonna ilmestynyt Animal Magnetism näyttivät ja kuulostivat heti eri bändiltä kuin Uli Jonin aikainen Scorpions. Vahvasti kaupallisempi soundi  ja hard rockimmat kappalerakenteet tuottivat tulosta ja levymyynnin käyrä oli nouseva, varsinkin Usan markkinoilla, jonne bändi vahvasti tähtäsi.

Ryhtyessään levyttämään Blackout-albumia saksalaiset olivat vaikean paikan edessä. Laulaja Klaus Meine kärsi ongelmista äänihuuliensa kanssa ja joutui leikkauspöydälle, sekä sen myötä pitkälle sairauslomalle. Bändi haki apua Don Dokkenista, joka pyydettiin laulamaan Blackoutin demoversiot. Samalla alkoivat kiertää huhut Meinen korvaamisesta Dokkenilla. Myöhemmin bändi on kieltänyt asian. Dokken oli yhtyeen mukaan palkattu tekemään duuni, jotta varsinainen levytysprosessi saataisiin ajallaan käytiin Meinen tervehdyttyä. Myös Don Dokken on kieltänyt koskaan olleensa ehdolla Meinen korvaajaksi. No, jos Klasun ääni ei olisi palannut olisimme ehkä saaneet myöhemmin kuulla Don Dokkenin viheltelemässä Wind Of Changea, luoja paratkoon! Tai parhaassa tapauksessa olisimme säästyneet tältä yhdeltä musiikkihistorian noloimmalta esitykseltä.

Blackout julkaistiin 29. maaliskuuta 1982. Albumista tuli bändin uran siihen mennessä  menestynein. Sen myynti ylitti platinarajan sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa. Ensimmäisenä singlenä julkaistiin No One Like You, yksi ehkä hienoimpia ja tarttuvimpia Scorpions hittejä koskaan. B-puolellelle lätkäisiin kappale Now! Jostain kummallisesta syystä Japanissa kappaleet julkaistiin toisin päin eli siis Now! a-puolella ja No One b-listolla. Rudolf Schenkerin ja Klaus Meinen kirjoittamasta No One Like You:sta kuvattiin video Alcatrazin pahamaineisessa vankilassa. Videoon käsikirjoitettiin myös levyn kannessa haarukat silmissä riehuva hieman Rudy Schenkeriä muistuttava mielipuoli mukaan.

Toisena sinkkuna maailmalle lätkäistiin aivan mahdoton korvamato Can`t Live without You, levyn rasittavin renkutus, joka kieltämättä kuuntelun jälkeen ei lähde mielestä ihan hetkessä. Singlen b-puoli sen sijaan sisältää todellisen unohdetun Scopa-klassikon China White. Kappale omaa levyn raskaimman kitarariffin, joka on velkaa Judas Priestin ja jopa Black Sabbathin riffittelylle. Uhkaavasti eteenpäin soljuva kappale on erinomainen osoitus Scorpionsin kyvystä luoda vahvaa heavy metal potkulla sävytettyä hypnoottisesti eteenpäin vievää rytmiä. Ei vain sitä iloista hard rock-jollotusta tai imelää balladiosastoa, josta suuri yleisö yhtyeen tunnistaa. Eikä kappaleen lyriikoiden aihevalintakaan niitä Scorpionsille tyypillisimpiä liene. Kappaleeseen liittyy levykeräilijöiden kannalta mielenkiintoinen detalji. Rudolf Schenker ei osannut valita kahdesta soolosta julkaistavaa, joten Usa- ja Eurooppa-painoksissa kappaleesta kuullaan eri kitarasoolot. Alla Eurooppa-soololla varustettu versio.

Scorpions-levyjen kannet 70- ja 80-luvulla onnistuivat herättämään kohua. Aina mauttomuuteen asti viety Virgin Killerin ja tiettyjä piirejä hartaasti loukkaava Taken By Forcen kannet sensuroitiin ja vaihdettiin vähemmän raflaafiin. Nykypäivänä Virgin Killerin kannesta olisi voinut rapsahtaa raastuvassa tuomio, sen sijaan Taken By Forcen originaali tuskin enää pystyisi aiheuttamaan hämmennystä. Kannanottoja ja luultavimmin tarkoitushakuisia mainostemppuja, siitä huolimatta kannet herättävät ajatuksia. Ja toki täytyy samaan hengenvetoon mainita myös Lovedriven ja Animal Magnetismin kannet. Niitähän voi halutessaan analysoida kallonkutistajan sohvalla vaikka kuinka pitkään.

Samoilla linjoilla onnistui myös Blackoutin kansikuva. Kuvasta muodostui Scorpionsin myydyin t-paita malli kautta bändin historian. Kannen työsti kiistelty taiteilija Gottfried Helnwein, joka on myöhemmin tehnyt sadistisia kansikuvia myös Rammsteinille. Haarukat silmissä huutava mielipuoli side päässään herättää kysymyksiä ja on ilmestyessään varmasti osunut silmiin City-marketin levy-osastolla. Scorpionsin kiinostavat kannet ovat kulkeneet käsi kädessä yhtyeen luomisvimman kanssa. Kun ideat ja mielenkiinto musiikkiin laimenivat, muuttuivat myös yhtyeen levyjen kansikuvat mitäänsanomattomiksi. Itselleni viimeinen kiinnostava Scorpions-levy on Love At First Sting. Sen jälkeen tulleet julkaisut eivät enää oikein jaksaneet innostaa. Samoihin aikoihin laimeni kansitaide. Vuonna -93 ilmestyneen Face The Heatin kannen ideaa (jos sellaista on edes ollut) voi jo pitää kuvaavana. Bändi jatkaa ja porskuttaa yhä. Se heille suotakoon. Nyky Scorpions on pelkkää nostalgiaa meille nelikymppisille. Näinhän se menee monilla muillakin pitkän linjan heeboilla. Mutta vuonna 1982 bändi oli parhaimmillaan ja Blackout on studiolevyistä minun makuuni yhtyeen paras aikaansaannos.

Scorpionsin ura lähti suoraan nousuun Blackoutin myötä, kiertueet pitenivät ja levymyynti kasvoi. Vuonna 1983 yhtye esiintyi legendaarisella US-festivaalilla satatuhatpäisen yleisön edessä nälkäisempänä kuin koskaan. Seuraava vuonna 1984 ilmestynyt studioalbumi Love At First Sting muodostui yhtyeen menestyneimmäksi myyden Yhdysvalloissa kolminkertaista platinaa. Blackout!!!