sunnuntai 13. lokakuuta 2013

KISS - UNMASKED (1980)



   Palaan ikiaikaisen suosikkini Kissin pariin ja tällä kertaa bändin yhden aliarvostetuimman albumin muodossa. Unmasked julkaistiin 20.6.1980. Edellinen vuonna -79 ilmestynyt Dynasty piti olla ns. Kissin paluulevy. Kiss oli vuoden -77 Love Gun levyn massiivisen kiertueen ja siltä julkaistun Alive II livelevyn myötä tullut urallaan pisteeseen, jossa breikki olisi ollut paikallaan. Kuten monelle menestyvälle yhtyeelle käy, kävi myös Kissille. Ei osattu jarruttaa ja huilata kun olisi pitänyt. 1978 julkaistujen soololevyjen tarkoitus oli saada purettua turhat paineet pois ja antaa mahdollisuus Kiss-ukoille toteuttaa omalla levyllään se mitä Kissin puitteissa ei pystynyt tekemään. Vaikka jokainen soololevyistä myi platinaa, niiden välistä keskinäistä kilpailua ei voi kiistää. Eikä sen myötä vaikutusta Kiss-jäsenten keskenäisiin jo ennestään tulehtuneisiin väleihin. Levyistä huonoimman vastaanoton saanut Peter Criss kyrpiintyi ja pettyi koko Kissiin entisestään. Sen sijaan, muille ehkä yllättäen, parhaiten myi Ace Frehleyn levy, jolta myös nousi kimaran ainut isompi hitti: coverina Russ Ballardin säveltämä New York Groove. Ace Frehleyn soolomenestyksen myötä Stanley ja Simmons joutuivat/saivat antaa entistä enemmän tilaa valokeilassa soolokitaristilleen.

   Dynastyn perusidea oli paluu vahvana bändinä, kuten kiertueen nimikin The Return of  Kiss antoi olettaa. Mikään ei sujunut kuten oli suunniteltu. Dynasty kokonaisuutena hämmensi vanhat fanit. Levy on epätasainen kokonaisuus jokaisen jäsenen vetäessä eri suuntaan Kiss-rekeä. Ace Frehleyn soolomestyksen myötä kitaristilla oli levyllä sävellyksiä enemmän kuin Simmonsilla, ensimmäistä kertaa. Frehleyn kappaleet edustavat levyn suoraviivaisempaa rock-puolta, kun taas Paul Stanleyn I Was Made For Lovin`You oli diskosaudinsa ja peilipallomeinikinsä puolesta jotain mitä Kissiltä ei osattu odottaa. Myös Peter Crissin kohtuuttomuuksiin menevä päihteiden käyttö ja turhautumien omien kappaleiden hyllyttämiseen muiden ja tuottaja Vini Poncian toimesta, aiheuttivat lopulta sen, ettei Criss soita kuin yhdellä Dynastyn kappaleella. Levy myi lopulta platinaa, mutta antoi huolestuttavia merkkejä tulevasta.

   Unmaskedin tuottajaksi valikoitui Dynastyllekin kevyempää pop-soundia luonut Vini Poncia. Unmaskedin tuotanto on Dynastyyn verrattuna selkeälinjaisempi. Dynastyn epätietoinen hajanaisuus on väistynyt ja Unmasked on kautta linjan enemmän pop-musiikkimaisempi ja kappaleet vahvempia. Peter Crissin lähtö bändistä oli jo tiedossa, kun levy julkaistiin. Hänen kasvonsa ja nimensä kuitenkin koristavat edelleen kantta. Todellisuudessa rumpupallilla studiossa istui Anton Fig, joka oli myös vahva ehdokas Crissin korvaajaksi. Studiossa yhtye ei ollut kovinkaan yhtenäinen. Jokainen työsti kappaleitaan erikseen tuottaja Vini Poncian kanssa ja yhä harvemmin miehet olivat studiossa samaan aikaan. Kuitenkin Simmons, Stanley ja Frehley antoivat jokainen levylle oman panoksensa ja onnistuivat säveltämään yhtenäiseen soundimaailmaan sopivia kappaleita. Iso merkitys kokonaisuuden kannalta oli tietysti Vini Poncia, joka onnistui liimaamaan miesten ideat toimivaksi albumikokonaisuudeksi. Levyltä julkaistiin kolme singleä: Shandi, Talk To Me, Tomorrow. Shandista kuvattu video jäi Peter Crissin viimeiseksi esiintymiseksi bändin riveissä ennen 1996 Reunionia.


Shandi singlen Ranska-painos.

    Levyn saama vastaanotto Yhdysvalloissa oli pettymys yhtyeelle. Albumi myi toki kultaa, mutta oli samalla ensimmäinen Kiss-levytys, joka ei ylittänyt platinarajaa sitten Dressed To Killin. Euroopassa ja Australiassa Unmasked sen sijaan menestyi hyvin. Tästä johtuen Kiss suuntasi kiertueensa nyt myös niihin pallon kolkkiin. Euroopan turneella lämmittelijänä toimi Iron Maiden. Myös Peter Crissille oli löydetty korvaaja. Taskukoinen duracelpupu Eric Carr, jonka maskiksi kuitenkin kehiteltiin jäniksen sijaan kettu: The Fox. Carrin soittotyyli poikkesi Crissin aikaisesta hieman groovista otteesta voimallisempaan John Bonham-tyyliseen voimasoittoon. Crissin svengaava tatsi sai väistyä teknisemmän tuplabasaritykitysen tieltä, joka osaltaan muutti Kissin saundia pitemmälle kahdeksankymmentäluvulle mentäessä.

   Lätyn kansitaide on yksi Kissin historian upeimpia. Sarjakuvabändiksi leimatulle yhtyeelle mikään ei sovi paremmin kuin Victor Stabinin tekemä luomus. They Stink! -loppuruutu osoittaa myös Kissin osanneen olla itseironinen. Yhtye ei pelännyt itselleen nauramista. Hyvä piirre yleensä niin herkkänahkaisissa muusikoissa ja taiteilijoissa. Albumin mukana tuli myös jättikokonen juliste kannen toiseksi viimeisestä ruudusta. Nimen Unmasked oli tarkoitus herättää huomioita, vaikka yhtyeellä ei ollut aikomustakaan luopua naamioistaan. On myös kerrottu, että Peter Criss on maalattu kanteen iskemään silmään, koska oli eroamassa yhtyeestä. Ehkä niin.

   Suomeen asti Kiss ei vieläkään ehtinyt tulla esiintymään. Sen sijaan Ruotsissa, tuossa Euroopan luvatussa Kiss-maassa yhtye heitti kaksi keikkaa. Tukholmassa 9.10. ja Göteborgissa 10.10.1980.
Suosikki-lehti Suomesta kävi tsekkaamassa keikan ja kirjoitti aukeaman verran bändistä körttikansan ihmeteltäväksi: Vertahyytävää kimallus-rockia!





   Kiertue sujui hyvin, jos vertaa Dynastyn jälkeisin kiertueen sekoiluihin ja lähinnä Peter Crissin haluttomuuteen ja sekavaan käytökseen. Eric Carr toi toivottua uutta virtaa bändiin. Tosin Ace Frehley sai pian huomata päätöksenteossa jäävän ilman Crissin tukea aina 2-1 tappiolle Stanleyn ja Simmonsin kanssa, jotka vetivät yhtä köyttä. Ace Frehley oli fanien keskuudessa tuohon aikaan suosituin hahmo, mikä aiheutti varmasti harmaita hiuksia kaksikon Stanley/Simmons päihin.

   Unmaskedin jälkeen Kiss otti yhteyttä vanhaan velhoon Bob Ezriniin, jonka johdolla alkoi valmistella teema-albumia ja siihen liittyvää elokuvaa. (Music from) The Elder oli yksi kunnianhimoisimpia yhtyeen suunnitelmia, jonka ulkopuolelle Ace Frehley lopullisesti jäi ja joka johti hänen lähtöönsä Kissistä. The Elderistä muodostui Kissin uran suurin floppi, mutta se on toinen stoori

Ja vinkkinä loppuun...

jokaiselle Kiss-fanille pakollista luettavaa:

JA KAHDEKSANTENA PÄIVÄNÄ













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti