76-vuotias Phil Mogg pääsi yllättämään toden teolla. UFO-veteraani on julkaissut jo syyskuussa levyn, joka on mennyt oman tutkani ohi täysin. Satuin kuuntelemaan Rock Around The Block -podcastin jaksoa Spotifystä, jossa Sami Ruokangas keskusteli musiikista yhdessä kirjailija/näyttelijä Reidar Palmgrenin kanssa. Herrat kaiken UFO-jutustelun ohessa hehkuttivat Phil Moggin Moggs Motel -levyä niin vilpittömästi, että olihan se pakko ottaa kuunteluun. Ja yllätys oli melkoinen. Tämähän on ehdottomasti vuoden 2024 kovimpia levyjä.
Heti alkuun tärähtävä Apple Pie ottaa luulot pois. Tarttuvaa ja erittäin tanakkaa soittoa. Eikä nyt voida puhua pelkästään Phil Mogg -levystä. Koko bändi on merkittävässä roolissa. Rinnalleen Mogg on saanut vanhan Gary Mooren soittokaverin Neil Carterin, toki herra ehti vaikuttaa myös UFOssa 80-luvun alussa. Carterin vaaleat kiharat hiukset ovat kadonneet ikääntymisen tieltä, mutta kitara ja kiipparit soivat kuin parhaina päivinä konsanaan. Toinen vahva kaveri Moggin rinnalla Motelli-yhtyeessä on Tony Newton, joka on tuttu KK' Priest ja Voodoo Six -yhtyeistä. Mogg-Carter-Newton kolmikko vastaa levyn biiseistä, jotka ovatkin melkoista herkkua korville.
Newton on istunut myös tuottajan pallilla. Olen yleensä sitä mieltä, että bändille olisi hyvä saada ulkopuolinen tuottaja. Muusikoiden oma liian vahva yhdensuuntainen näkemys saattaa välillä hämärtää todellisuudentajua ja ulkopuolinen järki on monesti paikallaan. Mutta nyt täytyy myöntää, että basisti tuottajana on tiennyt mitä tekee. Levy kuulostaa hyvälle. Ei liian modernilta ollakseen kuitenkin vanhan liiton rokkia, mutta ei myöskään tunkkaiselta kellarihumpalta. Levy jyrää eteenpäin täysin kirkkaasti ja anteeksipyytelemättömästi.
Pienenä detaljina on hyvä mainita, että levy on äänitetty Steve Harrisin studiossa Essexissä. Iron Maidenin jäsenten UFO-diggailu ei liene kenellekään salaisuus. Onhan ennen Maidenin lavalle saapumista jo vuosia soinut areenoilla kajareista UFOn Doctor Doctor. Loistava veto on ollut ottaa myös naisääntä Moggin rinnalle. Zoe Devin Loven ja Lori Mansourin upeat äänet ja harmoniat nostavat Sunny Side Of Heaven ja Princess Bride -kappaleet aivan uudelle tasolle. On vaikea nimetä näin vahvalta albumilta yksittäisiä raitoja. Se lienee hyvän kokonaisuuden merkki.
Pakko nostaa hattua Moggille, jonka uran moni kuviteli olleen ohi miehen saatua sydänkohtauksen pari vuotta sitten. Phil Mogg ei todellakaan ole laulanut viimeistä nuottiaan. Levy kantaa alusta loppuun. Kannattaa myös katsoa vanhan brittirokun ja musadiggarin Phil Astonin arvio levystä. Ukon kanssa on helppoa olla samaa mieltä. Vahva suositus tälle myös minulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti