tiistai 28. heinäkuuta 2015

PAUL STANLEY (1978)



Paul Stanleyn sooloalbumi on kaikista neljästä ehkä odotetuimman kaltainen. Stanley ei halunnut lähteä tekemään liiaksi Kissin omasta materiaalista poikkeavaa kamaa ja miksi olisikaan. Kiss tyydytti musiikillisesti ehkä parhaiten juuri Paul Stanleyn kunnianhimoa. Jos yhtye pitää yhdistää yhteen jäseneensä tunnistettavimmin musiikillisesti, on se henkilö juuri Stanley. Ulkoisesti bändin kasvot ja tunnetuin karaktääri on tietysti Gene Simmonsin luoma demoni, mutta musassa pitkäkieli jää tähtilapsen jalkoihin. Jopa Simmonsin pahuuden tavaramerkiksi muodostunut God Of Thunder on Paul Stanleyn käsialaa, toki vahvasti Bob Ezrinin ideoimana.


   Ero jo rasittaviksi käyneistä Kiss-kavereista, lähinnä Ace Frehleystä ja Peter Crissistä antoi Stanleylle tilaa hengittää vapaammin, mutta toisaalta tienpäällä rundaamaan tottunut tähtisilmä koki epävarmuutta. Siviilissä  ilman lavarooliaan Stanley tunsi itsensä yksinäiseksi ja olonsa tyhjäksi. Naisia ja rahaa riitti, mutta kaikki ei tuntunut kuitenkaan olevan kohdallaan. Stanley kammoksui alkuun Kissin yli vuoden keikkataukoa. Herra ja hidalgo tunsi elävänsä vain lavalla ja sen jälkeen himassa seinät kaatuivat päälle. Siellä jo huudetaan, että voi miljonääriraukkaa, hankkisi oikeita ongelmia! Joo, kaikki on suhteellista.


Paul ja Cherin pikkusysteri.
   Onneksi sooolevyn duunaaminen antoi muuta mietittävää kuin tapettien tuijottamisen. Mistäpä lauluun aiheet? Aika pitkälti omista naissuhteista. Stanley kaipasi vakiintumista, mutta samaan aikaan heilasteli itse useaan eri suuntaan. Soololevynsä kappaleet Tonight You Belong To Me ja Wouldn´t You Like To Know Me Stanley kirjoitti Bill Aucoinilla pr-osastolla eli samassa "Kiss-firmassa" työskennelleestä Carol Kayesta. Sitä kutsutaan kuormasta syömiseksi eli työpaikkaromanssiksi. No joo, toimiston tyttöjä ei lasketa, vai? Paul vaati Carolia hylkäämään silloisen poikaystävänsä, vaikka omien sanojensa mukaan nauttikin klassisista kolmiodraamoista. WTF?? Neiti lemppasi toisen kundin pihalle ja ilmaantui Paulin oven taakse, mutta arvatkaapa mitä? Paul Stanley, suuri rockjumala, ahdistui tästä kovin. Carol hyppäsi seuraavaan junaan ja matkusti takaisin ex-poikaystävänsä kainaloon. Mutta loistavat kipaleet Stanley aiheesta sai rutistettua. Ne ovat levyn helmiä. Rokkenrollia parhaimmillaan. Toki lauluun oli aihetta myös muista naissuhteista. Iki-imelä, mutta niin liikuttavan koskettava kaikkien tulevien kasariballadien äiti Hold Me, Touch Me (Think of Me When We're Apart) linkittyy pienen mutkan kautta bändikaveri Gene Simmonsiin. Simmonsin heilastelu Cherin kanssa on tuttua kauraa kaikille ja amerikan seitkytluvun seiskapäivien normikamaa, mutta Paul Stanley sen sijaan pokasi Cherin siskon Georganne LaPieren. Ja siitä Hold Me Touch Me kertoo. Kaikkien aikojen mankelibiisi, vai mitä Toney Dee? ;)







Desmond Child & Rouge
   Paul törmäsi myös ensimmäisen kerran kaveriin nimeltä Desmond Child. Toki häneenkin naisten kautta. Stanley oli nähnyt New Yorkin lyhtypylväissä keikkajulisteita bändiltä nimeltä Desmond Child & Rouge. Yhtyeessä lauloi Desmondin lisäksi kolme hemaisevaa leidiä Diana Graselli, Maria Vidal, Myriam Valle. Näiden naisten perässä Paulus kiiruhti katsomaan keikkaa. Stanley ui itsevarmoin elkein liiveihin ja ajautuikin suhteeseen yhden Desmondin tytön kanssa. Paulin ilmaannuttua kuvioihin Desmond tulikin hyvin pian, jo vuonna 1979, ulos kaapista. Sillä tuskin oli suoraan yhteyttä Paul Stanleyn ilmaantumiseen pelikentälle. Korkeintaan kuin, että Paul ystävänä valoi itseluottamusta Desmondiin. Tai sitten Desmond totesi nähtyään Stanleyn, ettei ollut muuta mahdollisuutta, kun tämä kuitenkin veisi kaikki daamit ;). Paul piti näkemästään ja kuulemastaan Rouge-yhtyeen meiningistä niin paljon, että pyysi pumpun studiuoon vetämään taustoja levynsä Move On -kappaleeseen. Myöhemmin Rouge hajosi ja Paul unohti tytöt, mutta yhteistyö Desmondin kanssa alkoi ensin melko messevällä I Was Made For Loving You-diskoilulla jatkuen myös Kissin kasarikaudella useilla hiteillä. Paul Stanley oli muuten se henkilö joka ehdotti Desmondia säveltäjäksi, kun Bon Jovi oli työstämässä kolmatta albumiaan. Niin just, sitä Slipperyä.



Paulin levyn posteri.
   Rockjumala Paul Stanleyn itseluottamus oman yksityiselämänsä suhteen saattoi olla heikoilla, mutta oman musiikin suhteen ei ollut epäilystä. Siitä kertoo sekin, että mestarin levy on ainut Kiss-kukkojen albumeista, jolle ei kelpuutettu covereita. Eli luotto omaan biisinkirjoitustaitoon oli kova. Varmistuksia ei tarvittu. Stanley on omassa elämäkertakirjasssaan kertonut, ettei kukaan toivonut mitään hyvää kavereidensa levyjen suhteen. Kilpailutilanne on ollut melko totista turpaanvetoa. Nyt punnittiin kuka on Kissheeboista ykkösjätkä. Altavastaajina peliin lähtivät Frehley ja Criss, joista ensimmäinen yllätti koko odottavan Kissmaailman tai ainakin kaikki tuttunsa levyllään. Paul Stanleyn voisi kuvitella olleen karvaasti pettynyt levynsä listasijoitukseen verrattuna "bestiksiinsä". Albumi nousi Billboardin albumilistan sijalle 40 jättäen vain Peter Crissin taakseen muutamalla sijalla. Singlenä levyltä lohkottiin jo edellä mainittu siirappi Hold Me Touch Me, joka ei ehkä ollut kuvaavin veto älpyltä. Avausbiisi Tonight You Belong To Me olisi iskenyt sinkkuna kuin aavikon korkkarit muinoin eli miljoona volttia, mutta Casablancalla Bogartin Neil tötsypäissään tuumi toisin. Toki kappale oli Acen New York Grooven jälkeen toiseksi paras levyjen sinkkusijoitus, mutta vasta Billboard-sijalla 46 jättäen Simmonsin Radioactiven sijalle 47. Peter Crissin sinkut eivät sadan sakkiin mahtuneet.



   Merkittävin musiikillinen apu studiossa ja levynteossa oli Bob Kulick. Mies, joka oli jo Alive II:n ja myöhemmin Killersin studioraidoilla käynyt tuuraamassa viihteelle unohtunutta Ace Frehleytä. Bob Kulick on aina ollut mies paikallaan, mutta kuitenkin ilman ansaitsemaansa suurempaa huomiota. Bob toimi 70-luvun lopulla Alice Cooperin bändissä, hääri Meat Loafin ykköskepittäjänä, samoin kuin Blackie Lawlessin ideoimalla Waspin The Crimson Idolilla. Useasti kalju kepinheiluttaja on saanut toimia Paul Stanleyn ja Kissin luottomiehenä. Myös Gene Simmons olisi halunnut Kulickin omalle soololleen tikkaamaan, mutta Stanley ehti ensin. Varmasti reilusti tuuheatukkaisempana herra olisi ollut Ace Frehleyn korvaaja bändissä. Sukuun se pesti kuitenkin lopulta päätyi, kun pikkuveli Bruce Kulick liittyi yhtyeeseen 80-luvulla. Stanley itse toimi levynsä tuottajana apunaan Jeff Glixman. Kulickin lisäksi nimimiehistä levyn Take Me Away (Together As One) raidalla rummuissa kuullaan Carmine Appicea.



   Levytys tapahtui New Yorkissa ja Los Angelesissa, mutta Stanley halusi miksata levyn kuitenkin Lontoossa kuululla Trident-studiolla, jossa olivat levyttäneet niin Beatles kuin Queen. Samalla reissulla Stanley miksasi myös New England-yhtyeen debyyttilevyn, jonka tuottajaksi hän oli lupautunut Bill Aucoinin pyynnöstä. Englannin reissuun liittyy myös traagisuutta, kun Atlantin yllä Concordesta sammui yllättäen toinen moottoreista. Kone joutui lopulta tekemään hätälaskun Newfoundlandin lentokentälle, josta Stanley pääsi seuraavana päivänä jatkamaan DC-10:n kyydissä perille Lontooseen. Alunperin kolmen ja puolen tunnin matkasta muodostui 17-tuntinen, mutta hengissä selvittiin.



Acen sinkku oli hitti, muut eivät.


   Casablanca Records teetätti yhtenäistä linjaa noudattavat kannet Eraldo Carugati nimisellä taitei-lijalla. Soololevyjen kannet ovat muodostuneet yhtä ikonisiksi Kissin historiassa kuin esim. Ken Kellyn maalaamat Destroyer ja Love Gun tai kuin Michael Doretin Rock and Roll Overin kansitaide. Nimenä tosin Carugati usein unohdetaan mainita toisin kuin Kelly ja Doret. Carugati maalasi myös kannet Rushin Fly By Night albumiin. Sooloalbumit julkaistiin syyskuun 18. päivänä 1978. Neil Bogartin ideana oli nelinkertaistaa Kissin myyntiluvut, kun jokainen teini ostaisi neljä levyä yhden sijasta. Vaikka jokainen levy saavuttikin Yhdysvalloissa platinarajan eli yli miljoonan myydyn levyn pyykin, olivat kulut sen verran kovat, että levylafka otti kuitenkin projektista neniinsä. Myös Kissin koko ajan enemmän rockyhtyeestä lapsiperheiden suosikiksi muuttuminen söi yhtyeen uskottavuutta samalla popimmaksi muuttuvan musiikin myötä.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti