sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

ZODIAC MINDWARP & THE LOVE REACTION: TATTOOED BEAT MESSIAH (1988)




Kun puhutaan itsekunnioituksesta, puhutaan Zodiac Mindwarpista. Kun puhutaan huonosta tuurista, puhutaan samasta herrasta. Kun puhutaan tuhlatusta lahjakkuudesta, puhutaan edelleen kyseisestä rokusta. Zodiac Mindwarpin ura rocktähtenä kulminoituu tähän levyyn. Taivas oli hetken  tavoiteltavissa, mutta jossain mentiin metsään. Kuulostaa aivan suomalaisen bändin maailman-valloitusreissulta 80-luvulta, mutta ei sittenkään. Nyt puhutaan perin englantilaisista kaiffareista, vähän niin kuin Mel Smith ja Griff Rhys Jones. Pahaksi onnekseen britit ovat kovapäistä porukkaa. Zodiac Mindwarp on graafisesti lahjakkaan  Mark Manning nimisen kaverin alter-ego. Aivan kuin Alice Cooperin kaapissa asuu oikeasti Vincent Furnier niminen kaveri. Kuka sitä omalla rekiste-rikilvellään nyt lähtisikään kaahailemaan.

80-luvun loppupuolella Mick Wallin Monsters of Rock-ohjelmassa ja kilpailevan taivaskanavan Power Hour-showssa näin Zodiacin videon High Priest of Love. Suttuinen video ei ollu kumoinen, mutta kappaleen hävytön omahyväisyys ja vahva itsetuntoinen uho jäivät nuoren klopin eli meikäläisen mieleen.

Pari vuotta High Priest of Love-ep:n jälkeen eetteriin paukahti kokopitkä lätty Vertigo-yhtiön isolla satsauksella. Levyn avaussinkkuna paiskattiin ilmoille Prime Mover -kipale, jonka videon nähtyäni elämä ei ollut enää entisensä. Jälkeenpäin olen lukenut, jotta Zodiac oli inspiroitunut vanhasta vuoden 1977 Hawkwind-yhtyeen kappaleesta Quark, Strangeness and Charm. En kyllä saa kiinni mitään yhteyttä tämän Hawkwindin kappaleen ja Prime Moverin välillä. No, inspiraation tiet ovat monesti kummia ja hyvä niin. Mutta Prime Mover -kappaleeseen, saati videoon, ei kyllästy koskaan. Jos joku vhs pitää ottaa vanhainkotiin mukaan, niin se on Kissin Heavens on Fire -videon ohella ehdottomasti tämä. Kun tätä katsoo, katoaa kolotus, kuppa ja keripukki!

Prime Mover sai kiitettävästi soittoa taivaskanavien metalliohjelmissa ja kipusi brittisinkkulistan sijalle 18 . Levy-yhtiö odotti kuitenkin enemmän ja buukkasi nopeasti ulos toisen singlen ja videon. Samalla bändi pääsi lämppäämään Alice Cooperia ja Guns n´ Rosesia näiden jenkkikiertueilla vuonna 1988. Jenkkilän Headbangers Ball -ohjelma hehkutti yhtytettä häpeilemättä ja pyöritti alvariinsa kakkossinkun Back Seat Education-videota. Kaikki näytti lupaavalta.

Jostain käsittämättömästä syystä Zodiac Mindwarpista ei tullutkaan maailman suurinta megatähteä. Mikä on tietysti suuri vääryys. Tattoed Beat Messiah -levyltä julkaistiin vielä Planet Girl-video, mutta Virgin tajusi jo siinä vaiheessa rahojensa menneen kankkulan kaivoon ja potki yhtyeen hyvin pian pois tiluksiltaan.




Missä sitten mentiin metsään. Kuka tietää? Ehkä oli kyse vain huonosta tuurista. Ajoitus oli ainakin kohdillaan. Grunge ei ollut vielä -88 tappanut vanhaa kunnon hard rockia. Ehkä nahkainen ja nuhruinen britti-imago ei vain purrut tukkalakka-hevin pureskelijoihin. Zodiac tuntui jenkkinuorisosta liian likaiselta, verrattuna puhtoiseen pitsiasuun pukeutuneeseen Vince Neiliin Theatre of Pain -levyn takakannessa. Zodiac oli oikeasti vaarallinen.



Zociac Turussa 1992.

Itse näin Zodiacin livenä Turun Kårenillä vuonna 1992 Hoodlum Thunder -kiertueellaan. Lavalla oli silloin turhautunut ja agressiivinen bändi. Ja tämä valitettavasti purkautui yleisöön. Muistan bändin basistin potkaisseen lavan edustalla ollutta tyttöä päähän, koska tämä tarttui bassotaitelijaa nilkasta kesken keikan. Kitaristi Cobalt Stargazer hyppäsi lavalta ja juoksi läpi yleisön Kårenin baaritiskille, jossa selällään maaten soitti sooloa. Hieno homma, mutta kun diggaileva fani koski herran Les Pauliin, nyrkki heilahti välittömästi. Harvinaisen huonoa käytöstä faneja kohtaan. Bändin meiningissä näkyi selvästi vittuuntuminen ja Tattooed Beat Messiah-albumin menestyksen ja almost we make it -hypnoosin aiheuttama   turhautuminen. Harmi vain, ettei Zodiacista tullut muuta kuin Lontoon "tinatuopissa" istuva entinen suuruus. 






Välillä The Love Reaction väläyttää... kuten vuonna 2010. Bändi julkaisi viimeisimmän levynsä "We are Volsung", joka on varsin kelpo pläjäys palleja potkivaa hevosenpaskarokkia. Varsinkin avauskappale Stark Von Oben täräyttää kulkuset kaulaan ja aataminomenan niskaan. Sääli vain, että tämänkin levyn ilmestymisestä on jo yli viisi vuotta. Zodiac, come back and save rock ´n roll!











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti